Tapaninpäivänä vasta paladin tänne, ja luin kuulumisia. Omat hoidot edenneet, käynnissä numero 5. Olen ollut onnekas, sivuoireita on ollut, mutta ei niin pahoja kuin täällä monet kuvailee. Sigmasuolesta siis leikattiin syöpäni ja 15-20 cm suolta, metastasi yhdessä imusolmukkeessa. Käynnissä olevassa hoidossa oksaaliplatiinin määrää jo vähän vähennettiin. Kylmänarkuus kurkussa lieveni, muutenkin olo parempi. Toki olen väsynyt. Vihaan kapesitapiinin ottamista, mutta siedän sitä hyvin. Annos 3+4 tabua. Onneksi sain Nyt Orionin tekemää valmistetta, se toinen rinnakkaisvalmiste haisee ihan hirveälle. Pienillä asioilla on vaikutusta.
Minun suurimmat harmit on avanteen kanssa. Avanteeni toinen reuna on matala ja ilmeisesti vetäytyy välillä sisään niin että sidos falskaa. Sytot aiheuttaa ummetusta,, eikä uloste välttämättä mene ollenkaan pussiin, vaan jää sen alle kasaksi ja pussi irtoaa. Tai vähintään tekee ulosteen tahmaksi, jota ei saa pussista millään pois. Kiristää pinnaa hirveästi, koska pusseja tuhlaantuu ja olen joutunut niitä anomaan lisää. Olen kyllä saanut, mutta paljon säätöä ja juoksemista. Onneksi olen ollut suht hyväkuntoinen. Mutta näitä viestejä lukiessa olenkin ymmärtänyt, että kuulun onnekkaisiin. Syöpäni ei ollut löydettäessä ehtinyt juurikaan leviämään, ja oli suht rauhallista sorttia. Tosin onnekkuus on suhteellinen juttu, kun vertaan terveiden elämään niin tuntuu että onni on näyttänyt mulle kovin arkisen puolen…

Mun sairaus kävi ilmi dramaattisellakin tapaa, kun jouduin päivystyksestä suolitukoksen kautta saman tien leikkaukseen. Tieto syövästä ja avanteesta tuli alle tunti ennen leikkausta, oikeastaan ehdin pakata kamppeet ja käydä vessassa. Leikkaus oli iso, ja voin helkkarin huonosti niin että laihduin 10 kg kuukaudessa. Tämän johdosta kyselin jo sairaalassa keskusteluapua. Se teille kohtalotovereille tiedoksi: sairaalan kautta sain somaattisesta sairaudesta aiheutuvaan kriisiin tukea. Käyntejä tuli ehkä 5-6, ja koin ne hyvin hyödyllisiksi, etenkin kun elän yksin. Enää en sellaista apua tarvitse, mutta näin olen kuormittanut ystäviä ja läheisiä vähemmän. Heille on jäänyt käytännön apu ja virkistäminen, suuriarvoisia asioita nekin.

Toki edelleen välillä tuntuu, kuin olisin yksinäni vankileirillä eristykissä. Lähinnä oksaaliplatiinin jälkeen. Toivon tidella, että joulun alka saamani tiputus oli viimeinen.

Voimia teille kaikille ! Tuntuu niin kohtuuttomalta lukea, miten taloushuoletkin vielä ahdistaa kun sairaus pitkittyy ja vakavoituu. Hirtehishuumori on hyvä juttu, mutta kunpa sitä ei tarvitsisi. Toivotan kaikille parempaa vuotta 2017!