Hei kaikki, en tiedä miten huomaatte viestit täältä, itse olis pakko muistaa käydä, ja välillä menee pitkään etten muista…
7. eki toiseksi viimeinen sytokuuri menossa. Oksaaliplatiini lopetettiin viidennen jälkeen, vaikka ei sivuoireet kovin dramaattisia ovat. HUS:n syöpäklinikan lääkärit ovat varovaisia ja tutkimus kuulemma osoittaa että viidestä saa jo tarvittavan hyödyn. Nyt mennään kapesitabiinillä, ja jalanpohjat ja kämmenet lähinnä reagoivat. Päivä päivältä enemmän kihelmöintiä, mutta eipä tuo pahasti haittaa. Voittajan olo, kun loppusuora häämöttää. Hävettää välillä kun olen päässyt niin vähällä, mun suurimmat taistot on avanteen kanssa. Pärjään, mutta ikäviä päiviä on usein, kun suoleni on niin tuhottoman aktiivinen, ja tuottaa pussiin tahnaa, jota ei sieltä juuri koskaan saa pois, ilman, että yksiosainen sidokseni ei jäisi ikävänoloiseksi. Sen huuhtelu johtaa sitten siihen, filtteri ei enää kunnolla toimi. Kaksiosainen sidos, jossa pussin voisi vaihtaa ilman pohjalevyn vaihtoa, ei avannehoitajan testien perusteella minulle sovi.
No, ikuinen valitusaihe minulla. Ehkä avanne voi sitten vastaavasti olla helpompi purkaa, kun suolta ei ole nostettu ulos nimeksikään vaan avanne on käytännössä ihon pinnassa.

Odotan hoitojen loppumista kuin kuuta nousevaa, viimeiset tabut sopivasti naisten päiväksi. Sitten lopputarkastukset ja toivottavasti avanteen purku mahdollisimman pian. Onko joku käynyt läpi tuon leikkauksen? Kokemuksia?

Aurinko paistaa tänään, vähän jo sisällänikin. Elämä voittaa, niin tahdon ajatella, siis sitenkin, että päästän syövästä jossakin määrin irti, askel kerrallaan. Vaikka seurannatvarmaan ovat rankkoja, en aio niiden antaa tulla mielen syöväksi.
Lämpimiä terveisiä kaikille tämän palstan lukijoille. Toivottavasti ei tämä toivon rakentaminen ärsytä. Tarvitsen sitä itse kovin paljon.