Hei salamatkustaja!

Voi että miten hyvä kommentti ! Itse allekirjoitan tuon mitä sanoit ja ihan erityisesti tuo kehotus olla POSITIIVINEN on mielestäni todella raivostuttavaa. On totta, että varmasti jokainen lähipiirissä tarkoittaa pohjimmiltaan hyvää, mutta kun itse painii syövän kanssa ja niiden negatiivisten tunnemyrskyjen kanssa, mitä se tuo tuollessaan niin kehoitus olla postitiivinen siinä tilanteessa lähinnä raivostuttaa. Ainakin minua. Itse juttelin tästä asiasta psykiatrian sairaanhoitajan kanssa ja hän sanoi minulle, että ole oma itsesi. Kaikkine tunteinesi. Sinulla on lupa kaikkiin tunteisiisi. Ei kuulemma saa olla reipas jos sitä ei oikeasti ole tms. Syöpä vaikuttaa kuitenkin niin paljon muutenkin arkeen. Taloudellisesti esimerkiksi. Lisäksi tuo epävarma tulevaisuus uusiutumisesta, joka on hoitojen jälkeen edessä. Itse olen nyt tässä hoitojen keskellä alitajuisesti miettinyt, että mitä hoitojen jälkeen tämän uusiutumisriskin kanssa, kun toisaalta olisi varmaan hyvä, että sille ajatukselle ei antaisi liikaa valtaa. Tiedä, helpommin sanottu kuin tehty, kun tunteista on kysymys. Saa nähdä, miten käy, mutta uskon, että ajan kanssa varmasti johonkin ajatukseen sen suhteen pääsen. Jo nyt toisaalta ajattelen, että olisi hyvä elää hetkessä, uusiutumispelosta huolimatta.

Sairaalassa hoitajat ovat myös puhuneet tuosta positiivisuudesta, mutta lähinnä siinä mielessä, että se tarkoittaisi uskoa ja toivoa paranemisesta. Mutta toimiiko tuokaan ajatus kaikissa syöpätapauksissa? En tiedä.

Kyllä sitä itsekin on miettinyt aina välillä, etä miksi minulle tuli syöpä. Minulla on ollut terveelliset elämäntavat. Toki suvussani on ollut gynekologisia syöpiä molempien sukujeni puolella. Toisaalta tiedän syöpäpotilaita, joiden suvuissa ei ole ollut syöpää kenelläkään muulla. Tiedä sitä, mistä se syöpä sitten minulle on tullut.

Itse koen, että olisin kaivannut ihmisiltä enemmän lohdutusta tässä tilanteessani kuin että ole positiivinen tai hyvä, että sinulla on hyvä ennuste. Totta on, että on hyvä asia, kun ennuste on positiivinen, mutta sekään ei silti tarkoita, että syöpä ei voisi uusia tulevaisuudessa. Sen pelon kanssa elää kokemukseni mukaan aika moni syövän läpikäynyt ja jokainen syövän läpikäynyt ei varmasti halua elää sen ajatuksen kanssa, että saisi hoitoja määräämättömän ajan tulevaisuudessa, jos syöpä uusiutuisi. Kenties kroonisena sairautena. Se on henkisesti kova taistelu.