Kesanto täällä leikkauksineen mielessä kerron yllättävän tarinan. Tammikuun lopussa minulla alkoi heikko verenvuoto vessakäyntien yhteydessä ja täsmälleen samaan aikaan virtsarakkokivut, välillä erittäin kovatkin. Esimerkiksi kohdun tähystykseen annettu Valium ei saanut kipuja laantumaan, mutta välillä oli täysin kivutontakin. Kävin päivystyksessä pariin otteeseen näiden kuukausien aikana mutta röntgeneistä ja ultraäänistä huolimatta eivät löytäneet mitään. Veren tiputtelu jatkui aina reippaammin ja reippaammin. Lopulta jopa pelkästään pöntölle istuminen sai aikaan veritippoja. Kolonoskopianikin aikaistettiin ja siinä näkyi kuulema muutama sisäinen pukama. Eli ei syytä huoleen.
No, nyt kävin taas omalääkärilläni epämääräisiä rakkokipujani valitellen ja sain -kun ei muuta keksinyt- olemattomaan tulehdukseen antibioottia. Meni kaksi päivää ja pissareissulla purkkiin putkahti yllätys, yllätys yli puolisenttinen munuaiskivi! Minulla niitä on elämäni aikana ollut yli kymmenen, lähemmäs 20, mutta en tällä kertaa osannut epäillä kiveä, kun kipu oli niin erilainen, eli vain etupuolella rakossa ja painon tunne molemmissa munuaisissa. Ja sen syöpä on saanut aikaan, että kaikki vaivat joutuvat nyt ensin syöpäepäilyksen alle, jopa ikivanhat moneen kertaan kärsityt vaivat.
Miksi kerron tätä? Siksi, että samana päivänä, kun kivi kolahti kuppiin, loppui peräsuoleni verenvuoto. Loppui kuin seinään. Gastroenterologini sanoi, että kyseessä on sattuma. Onkologini mielestä asiat olivat jotenkin yhteydessä. No oli mikä oli, parasta oli päästä verenvuodosta eroon!

Hyvää kevättä kaikille!

Luin tämän aamun lehdestä uudesta amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan suurin syy syövälle on sattuma ja huono tuuri. Riippuen syöpätyypistä reilusti yli puolet syntyy sattumanvaraisesti virheestä DNA:n replikoituessa. Eli tällaista kaikille niille, jotka joskus tahtomattaankin syyllistävät meitä syöpäsairaita.