Hei!
Täälä kans erittäin uupunut tai ehkä enemmänkin vihainen, pettynyt puoliso. Mieheni sairastui vuoden alussa ja imusolmukesyöpä todettiin pari kuukautta sitten. Olin jo kypsytellyt eroajatusta päässäni mutta sitten tuli syöpä. Luulotautinen mieheni todellakin sairastaa sairastamalla…. voisi kyllä tehdä pienä kotiaskareita, käydä ulkona ym… mutta ei. Hän sairastaa… Jos leivästä on päiväys mennyt eilen ei hän voi sitä syödä kun on syöpä. Omat voimat ja keinot alkaa olemaan jo nyt loppu varmaan oman katkeruuteni takia. Edessä on vielä kantasoluhoito ja useita stytostaattihoitoja.
Omat lapset alkaa olemaan sen verran isoja että suunnittelin jo omaa elämääni ja saisin tehdä enemmän omia juttuja, nyt kuitenkin suunnitelmat muuttu ja tehdäänkin aivan muuta.
Moni sanoo että se on vaan jaksettava kun toisella on syöpä, sinun vaan pitää hoitaa ja ymmärtää. Huh huh en tiedä minne tämän vihan ja katkeruuden saisi purettua niin itelläkin olisi parempi olla.