Hei eve6 ja kaikki muut!

On totta, että sairaudestamme kärsii lähipiirikin, enkä tietenkään tarkoita pelkkiä käytännön ongelmia. Siksi on tärkeää muistaa, että erilaista tukea tarvitsevat monet sairastuneen ympärillä. Minäkin jouduin melkein pakottamaan mieheni etsimään juttuapua omista ystävistään, jotka ovat tarpeeksi kaukaisia itse sairaalle eli minulle.

Tyttäresi kommentit ovat kieltämättä ikäviä. En voi sanoa muuta, kuin että kriisin sattuessa kohdalle ihmisten reaktiot ovat niin erilaisia, eikä niitä välttämättä voi jakaa oikeanlaisiin ja vääriin. Kaikki yrittävät selvitä järkytyksestä omalla tavallaan. Älä jää miettimään ja murehtimaan viestejä, mutta ole rehellinen omille tunteillesi. Jos sinusta siltä tuntuu, voit ihan hyvin kertoa niistä tyttärellesi. Olen vuosien aikana oppinut hyvän tavan keventää erilaisia murheita ja ratkaista erilaisia konflikteja, ja siihen kuuluu aina rehellinen puhuminen. Aloitan kommentoimalla vastapuolesta jotain oikein positiivista, sitten sanon ’ymmärrän, miksi sanot tai teet näin tai noin, mutta…’ Lopuksi annan jonkinlaisen ’luottamuslauseen’. Toimii usein!