Hei Kanaemo!

Tervetuloa sivuille ja joukkoomme! Parasta tietysti olisi ollut, ettei sinun olisi ikinä tarvinnut kiinnostua paksusuolisyövästä, mutta kun nyt arpa osui kohdallesi -syöpä on enimmäkseen arpapeliä- täällä voit purkaa kaikkia mahdollisia ajatuksiasi ja saat lohtua ja ymmärrystä.

Parhaiten kysymyksiisi vastaa lääkärisi, mutta maanantaita odotellessasi voin valottaa joitain asioita hieman:
Minulta leikattiin Meilahdessa sigmasuolesta 4cm kasvain 11.8. ja sain patologin lausunnon 25.8. eli tasan kaksi viikkoa myöhemmin. Odottaminen oli kieltämättä piinallista.
Liitännäishoitoja tulee tietääkseni ainakin, jos löytyy yksikin syöpäsoluinen imusolmuke.
Ymmärtääkseni kasvaimen sijainti vaikuttaa pitkälti avanteen tarpeeseen. Peräsuolesta ja hyvin alhaalta paksusuolesta löytyvien kasvaimien takia joudutaan usein tekemään avanne. Minulle sitä ei tullut, vaikka suoleni liitoskohta on nykyään vain 10cm päässä peräaukosta. Ilmeiseti se oli kuitenkin riittävä pituus.
Minulle kirurgini sanoi tekevänsä mieluummin avoleikkauksen ’nähdäkseen’ paremmin. Terveelle, hyväkuntoiselle ja suhteellisen nuorelle (olin viime elokuussa 50v) potilaalle sen riskit ovat vähäiset. Ehkä avoleikkauksen valintaan vaikutti myös se, että halusivat ottaa koepalan leikkauksessa maksastani, vaikkei se loppujen lopuksi onnistunutkaan. 30cm haavaa olisi pitänyt kuulema vielä jatkaa monta monta senttiä ja leesioiden sijainti oli muutenkin vaikea takana palleaa vasten.

Minun sairastumisestani ja leikkauksestani on kulunut nyt 9kk. Ensi viikolla jatkuu toinen sarja kontrollitestejä. Ensimmäiset minulle tehtiin heti syksyn aikana ja joulun alla tällä asuinmaassani Espanjassa. Nyt kun on kulunut kuusi kuukautta lisää, uusi kierros verikokeita, röntgeniä ja ultraa. Jännittää vähän, vaikka minulta leikatut 34 imusolmuketta olivat kaikki puhtaat.

Ammattiauttajalla en ole käynyt, ainakaan vielä. Missään tapauksessa se ei ole poissuljettu mahdollisuus, mutta tähän asti sisareni, mieheni ja tämän sivuston uudet ystävät ovat olleet hyviä kuuntelijoita ja vastaajiakin! 🙂 Jos eteeni tulee pahoja umpisolmuja, olen valmis juttelemaan ammattiauttajankin kanssa.

Kanaemo rakas: Yritä luottaa lääketieteeseen ja lääkäreihin, joilla on monia keinoja hoitaa sairauttasi. Minua rauhoitti oman prosessini aikana -ja rauhoittaa edelleenkin- seuraavanlainen ajatus: Niin kauan kuin lääkärit ovat toiveikkaita ja rauhallisin mielin, niin kauan minäkin olen toiveikas ja rauhallisin mielin. Niin kauan kuin minulle ei sanota asioiden olevan huonosti ne ovat hyvin!

Paljon paljon toivoa ja rauhallista mieltä maanantaiksi!

P.S. En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta minä löysin täältä hyviä neuvoja, miten kertoa lapsille syövästä: ww.cancer.org/treatment/children-and-cancer/when-a-family-member-has-cancer/dealing-with-diagnosis/how-to-tell-children.html Omat tyttäreni ovat 16v, 18v ja 20v, eli lähes aikuisia. Alusta lähtien lupasin kertoa heille kaiken infon, jottei heidän tarvitsisi jännittää, missä mennään ja ovatko asiat ehkä huonommin, miltä vaikuttavat.