Vasta löysin tämän sivun.
Olemme vanha pariskunta, yli 70 v. Naimisissakin yli 50 v.

Miehelläni diagnosoitiin gliobladtooma gradus 4 vuosi sitten huhtikuussa. Näkökeskuksen läheltä leikattiin isohko kasvain. Sitten kemosädetystä, puolen vuoden temozolomidehoito ja muutama kuukausi CCNU-hoitoa, mikä keskeytettiin, koska kasvaimet aktiivisia. Syöpä on multifokaalinen ja sitä on myös liikekeskuksen lähellä ja muistikeskuksen vierellä. Ehkä vielä muuallakin.

Mieheni on ollut erittäin hyväkuntoinen ja siksi hänelle annettiin mahdollisimman vahva ja pitkäkin hoito. Veriarvot ovat pysyneet hyvinä, mutta mukaan on silti tullut epileptisiä oireita, veritulppa, natriumkatoa, verenvuotoa piikityksen seurauksena vatsaan, tulehduksia.

Vuosi on ollut rankka, mutta lopen uupuneeksi tunnen itseni vasta nyt. Sytostaatit on lopetettu, on siirrytty palliatiiviseen hoitoon. Muisti on hauras, orientoituminen aikaan ja tapahtumiin heikko. Fyysinen toimintakyky ok. Kävely onnistuu, tosin paljon ei jaksa.

Mietin, miten kauan tämä vielä kestää. Päätös on olla kotona loppuun asti. Tuttu sairaanhoitaja tulee tarvittaessa avuksi.