Undine 🙂

Mökkeily ja matkailu on tosiaan ihan parasta, mutta sen lisäksi mulle merkitsee liikunnan harrastaminen tosi paljon. Se on suuri intohimo. On ollut sitä jo ennen syöpää ja on sitä sen jälkeenkin 🙂 Sen avulla olen syövästä paremmin kuntoutunutkin. Mun ei ole helpompi tuntea iloa nyt kuin ennen syöpää. Siitä olen yllättynyt,mutta se voi olla väliaikaista. MInusta tuntuu, että syöpä jotenkin vakavoitti mua. kuoleman läheisyys tuntui jotenkin pelottavaltakin, mutta toisaalta sitä on pohtinut elämäänsä enemmänkin. Mitä haluaa elämältään yms. Ajan käyttöään on myös pohtinut tarkemmin. Tärkeää on nykyhetki ja siinä eläminen. Se ei ollut sitä ennen syöpää. Toisaalta pienet asiat ovat tulleet merkityksellisiksi, sellaiset, mitä ei ennen ole huomannutkaan. Siitä esimerkkinä vaikka työmatka. Ennen sitä vaan on kiireellä mennyt bussipysäkille, mutta nyt kuljen rauhallisemmin ja ihastelen, mitä matkalla tulee vastaan. Linnun laulu, puiden piirtämät varjot asfaltissa yms. Elämää katsoo erilaisilla silmillä ja se tuntuu hyvältä. Jotenkin elää enemmän hetkessä.