Kiitos kiltti Undine,

kun kauniisti ”hupsunhauskalla” pudotit pelastusrenkaan kaulalleni. Olin jo ehtinyt ajatella, että mitäköhän iltaväsyneenä taas on tullut tänne riipusteltua. Eipä silti, että niin vakavasti ottaisin, mitä minun höpinöistäni ajatellaan, mutta pidän tästä porukasta, enkä nyt kuitenkaan haluaisi itseäni saattaa lopen ihmeteltäväksi.
Tosi mukavaa, kun jaksat jo Italianmatkalle lähteä. Eihän siellä tarvitsekaan minnekään pinkoa, kulkee ja tekee sen mukaan mitä asioiden näinkin ollen rahkeissa on panosta. Onhan kuitenkin ajatuksien helpompi liidellä vähänkin muuhun, kuin viimeaikaisiin kokemuksiisi. Sinulla on hyvä tytär, jos haluat, kerro täältäkin sellaiset terveiset.
Minusta mökkeily on mukavaa, se on täältä kaupungista maalaismaisemiin ja hiljaisuuden pariin. Rooma supermukava, mutta kuten jo tuossa aiemmin kerroin odottelen vähän, kun turhan paljon huippaa. Taide myös on minulle elämäniloa. Sairauteen liittyvän en usko antavani paljonkaan muuten painaa, mutta tuleehan ne ihmetykset mieleen juuri esim. huipatessa ja silloin, kun tuntuu, että lattia onkin pehmeä (?)
Erinomaista matkaa ja hyvää oloa… -Miska