Hei Janne ja muut,

Salamatkustaja kirjoittaa viisaasti. Ennusteet ovat tilastotietoa, yksittäisen potilaan kohdalla vain aika näyttää miten juuri hänen kehonsa toimii.

Mun arvailuni leikkauksesta perustui noille yleisille kuvauksille suolistosyövän hoitolinjoista. Varmasti ystävösi onkologina pystyy aivan toisin asiaa arvioida.
Ymmärrän tuota tiedonhaun tarvetta, vaikka itse en aivan samalla tavalla toiminutkaan. Ehkä kun mun tilanne meni yhdessä päivässä vatsavaivoista syöpädiagnoosiin, isoon leikkaukseen ja tilapäiseen avanteeseen, niin siinä oli pureskeltavaa vähäksi aikaa. Ja silloin sain tietoakin rautaisannoksina tämän tästä, kun olin sairaalassa ja lääkärikierto oli joka päivä. Olin oikeastaan aika typertynyt silloin. Päätin jotenkin sitten luottaa ja ottaa asian kerrallaan, kun en yksinkertaisesti pystynyt sulattamaan muuta kuin palasina.

Minä pähkäilin myös pitkään sitten sitä, mitä syöpään sairastuminen elämässäni tarkoittaa. Paljon kaikenlaisia työasioita piti laittaa uusiksi, kun olen uraihminen. Ja myös yksityiselämässä piti miettiä miten sairaus eri suhteisiin vaikutti. Oli shokki muillekin kuin mulle. Mutta vähitellen alkoi seljetä sekä työ että muu. Toki vasta tulevat vuodet näyttää, miten elämä menee. Nyt elän päivän kerrallaan, kuulostaa kliseeltä mutta jotenkin pitkä saikku on sellaisen rytmin luonut. Saapa nähdä miten käy kun kesäkuussa alan palailla töihin.

Voin ajatella että vastasairastuneena Janne sua voi ärsyttääkin tällaiset pitkät sepustukset, kun mieli on huomisessa. Huomaan että kirjoitan vähän itsellenikin. Eli sellaista vertaistukea! Mutta tämä vilkastunut keskustelu auttaa jotenkin selvittelemään ajatuksia.

Toivottavasti picoprep on jo toiminut, mahdollisimman rauhanomaisesti. Voimia huomiseen!