Hei Juse!

Sitä vielä halusin kommentoida aikaisempaan viestiisi, että ymmärrän hyvin jos sinua ärsyttää joidenkin kommentti, ” älä ajattele”, kun olet kertonut syövästäsi. Ymmärrän hyvin, että aihe pyörii mielessäsi, mutta ihmiset eivät vain voi käsittää sitä, kun heillä ei ole kokemusta ja eivät siksi pysty samaistumaan tilanteeseesi. Toisaalta taas uskon, että on myös empaattisempia ihmisiä, jotka osaavat jollain tasolla eläytyäkin, vaikka ei olisi kokemusta syövästä tms. Itse olen ollut tosi herkillä sen suhteen, että en ole viitsinyt keskustella syövästä ja sairastumisprosessista sellaisten kanssa, joilla ei ole kokemusta syövästä ja olenkin saanut ajattelemattomia kommentteja koskien sairastumista. Minulla on ollut oikeastaan vain yksi tuttava, joka on sanonut fiksusti minulle, kun kuuli sairastumisestani. Hän sanoi, että ” en osaa mitenkään eläytyä tilanteeseesi eikä minulla ole aavistustakaan siitä miltä susta tuntuu, mutta olen tässä jos tarvitset apua tms.”Se oli tosi fiksusti sanottu. Ei tullut mitään typeriä ” ajattele positiivisesti”- neuvoja, joka on suhteellisen yleistä ja sanana jo suoraan sanoen raivostuttaa . Itse kun sairastuin niin sisälläni velloi negatiivisten tunteiden meri. Positiivisuudesta ei ollut tietoakaan. Nyt alkaa kuitenkin jo tunnelin päässä pilkahdella valoakin, vaikka välillä surettaakin, että tuli sairastuttua tähän tautiin.