Hei Undine ja muut!

Joo, itsekin elän nyt hoitojen jälkeen päivän kerrallaan asenteella, mutta sairauden alkuvaiheessa ja hoitojen aikana en sitä kyllä tehnyt vaan usein ajattelin jo seuraavaa sytostaattia ja koska hoidot loppuvat. Varsinkin hoitojen alkuvaiheessa mielialat menivät niin vuoristorataa, että läsnäolo hetkessä oli tosi haastavaa. Ahdistus ja v…tutus oli melkoista. Melkeinpä sitä ajatteli, että onneksi nämä hoidot on puolen vuoden päästä loppu ja täytyy sanoa, että nopeasti se aika kyllä menikin ja hups, hoidot olivatkin jo ohitse. Toivon, että tauti ei enää koskaan uusi.
Tunteitten kanssa on käynyt niin, että suruvaihe on tullut nyt, mutta se ei onneksi ole kokoaikaista vaan käy aina välillä. Mieli kuitenkin on suuntautunut myös tulevaan ja olenkin jo etsinyt töitäkin.