Hei Kanaemo!

Olipa mukava kuulla sinusta! Tarinasi on hyvin paljon samanlainen, kuin minunkin ’syöpäseikkailuni’, Toivottavasti saat patologilta minun tavoin puhtaat paperit imusolmukkeista!

Minunkin kasvaimeni oli alhaalla sigmassa ja oli kooltaan nuo samat 4cm. Suolta lähti 25cm, tosin avoleikkauksessa, mutta olin sairaalassa samoin kuin sinä 6 yötä leikkauksen päälle. Kivut pysyivät aluksi hallinnassa selässäni kolme päivää olleen epiduraalikatetrin avulla, mutta sen poiston jälkeen oli helvettiä. Tramadol sai minut oksentamaan. Parissa päivässä kuitenkin jollain lääkecocktaililla pääsin kivuista eroon ja saatoin jatkaa toipilaana kotona.

Minullakin maha pömpötti kuin raskaana ainakin kuukauden. Vanhat housut eivät mahtuneet päälle, enkä ole vieläkään 9 kuukauden jälkeen palannut farkkuihini. Niiden vetoketju painaa ikävästi arpea. Minullakin välillä särkee leikkauskohtaa, siis ei välttämättä ulkopuolelle näkyvää arpea, vaan ennemminkin sisäpuolelta. Lääkärini lohdutti kipujen vähenevän ajan kuluessa ja että ne eivät ole vaarallisia. Kerro niistä kuitenkin lääkärillesi.

Vessareissujen lääkäri kertoi tasaantuvan vuoden kuluessa, eli kaksi viikkoa leikkauksesta on tosi vähän! Minäkin kävin vessassa kaksi leikkauksen jälkeistä viikkoa ilman minkäänlaista tulosta. Tämän jälkeen vatsa alkoi toimia suhteellisen hyvin. Sitten joulun tienoissa 4 kk leikkauksesta se alkoi temppuilla. Ummetusta, ripulin tunnetta, veren tiputtelua, limaa ja muutenkin kaikenlaista sähläystä. Lääkäri taas lohdutteli ja selitti, että kun suolta on viety 25 cm, on viety myös hermopäätteitä ja suolen on opeteltava uudestaan tehtävänsä. Nyt syön päivittäin kuivattuja luumuja vatsan toiminnan tasaamiseksi, ja homma sujuu ihan kiitettävästi. Ainoa harmi on, kun lähden kävelemään, saman tien tulee heti tunne halusta päästä vessaan, vaikkei oikeasti ole tarvetta. Se on vain tunne. Siihen tottunee.

Ymmärrän tarpeesi heittää koko syöpä roskakoppaan. Kaikilla on oma tapa suhtautua sairauteensa ja kaikki tavat ovat ihan yhtä hyviä! Minä löysin tämän sivun heti sairastuttuani ja luin sitä ahkerasti, mutta pidin kaikki aatokseni hiljaa mielessäni monta kuukautta, kunnes yhtäkkiä tuntui hyvältä kirjoittaa ja jakaa kokemuksia. Juttelu ’matkatoverien’ kanssa ja positiivinen palaute lohduttavat hämmästyttävästi! Eli kiitos, kun jaksoit kertoa uutisesi. Olemme tällä sivulla kuin suurta perhettä ja kaikista perheenjäsenistä halutaan pitää huolta. 🙂