Kiitos taas kaikille kommentoinneille.
Taustastani sen verran, että olen 60-vuotias nainen ja olen harrastanut liikuntaa normaalioloissa 4 kertaa viikossa (sauvakävelyä, kuntosalia, pyöräilyä), mutta toki olen myös lievästi ylipainoinen, eli en minä mikään urheilullisuuden ja terveyden malliesimerkki ole.
Tuosta umpisuolessa olevasta syövästä, isäni kuoli paksusuolensyöpään 20 vuotta sitten ja hänelläkin se oli umpisuolessa – eli ehkä tämä on noin tarkkaan perinnöllistä! Isäni tosin oli 73-vuotias diagnoosin saadessaan, suoli leikattiin, mutta tuolloin ei sytostaatteja annettu ja se uusi ja/tai levisi maksaan ja isäni kuoli 1,5 vuotta diagnoosista 75 vuotiaana. Nyt olen vaan itselleni hokenut, että vaikka sainkin tämän jo näin ”nuorena”, niin eiköhän syöpähoidot ole 20 vuodessa sen verran kehittyneet, että minulla on vielä mahdollisuus, vaikka elää saman verran kuin isäni.
Tällaisia tänään, vointi yhden kotona nukutun yön jälkeen edelleen hyvä ja suolen sisältökin on jo vähemmän nestemäistä (ja se toimii) (ja edelleen on tosi hassua kirjoitella tällaisista asioista nettiin!)