Hei kaikki,
palasin eilen pikku matkaltani. Ihana osoitus, että voin ja jaksan matkustaa. Neuropatia ja huono kunto rajasivat kävelyretkiä. Jalkaterät puutuivat kävellessä, yöllä tuntuivat lihaskivut. Mutta silti: kun välillä istuttiin lepäämään, tai käytiin ihan hotellilla lepäämässä, kävelin yhteensä 14000-20000 askelta päivässä! En olisi etukäteen uskonut. Uskon kävelyn pitkällä aikavälillä lievittävän neuropatiaa kun veri kiertää paremmin.
Kotona odotti iloinen yllätys. Pääsen mukaan syöpäyhdistyksen melontakurssille! Upeata! Aloitin melonnan sairastumiskesänä, olin ehtinyt köydä kurssin ja muutaman kerran melomassa. Sairastumisen myötä pelotti, että en ehkä pystyisi palaamaan lajin pariin. Nyt saan harjoitella turvallisessa, samoja asioita kokeneessa porukassa. Uimassa olen jo käynytkin, ja se oli aivan ihanaa (hoitojen aikana kävin silloin tällöin syöpäläisten vesijumpassa, mutten tavallisessa uimahallissa en. tainnut yhtä kertaa lukuunottamatta käydä, kun oli sellaista säätöä avannepussin kanssa). Uidessa ei neuropatia tunnu, ihanaa!
Alkaa tuntua, että kesän aikana minusta tulee taas nimimerkilleni uskollinen 🙂

Hyvää sadepäivää!