Hei Myy79 ja Salamatkustaja,

oliskohan tuon syöpätaisteluajatuksen taustalla se, että monet terveet eivät uskalla ajatella todeksi ajatusta sattumanvaraisuudesta ja epävarmuudesta, joka syöpään liittyy? Että jotkut saa elämässä huonon arvan, ja jotkut vielö huonomman.

Nyt kun itse olen siirtynyt seurantaan, olen ollut tähän astisesta hyvästä tuuristani onnellinen, mutta välillä kummittelee myös huono omatunto, kun esim luen täältä levinneistä syövistä, niiden seurauksista jne Tuntuu kun olisin ollut haaksirikossa ja päässyt pelastusveneeseen, joita olisi aivan liian vähän.
Pelastusveneeseen pääsyssä on kyse tuurista, ei taistelusta.

Hoitojen aikana ja keikkausten yhteydessä olen yrittänyt sietää niitä. Se ei todellakaan ollut minulle helppoa kun esim suonien kuivumisen takia kanyylien pistämisestä tuli nopeasti hankalaa, ja leikkausten yhteydessä olen oksentanut pitkään. Epätoivo on välillä esim näissä tilanteissa ollut syvää, kuin myös joskus talvella kun hoitosyklit alkoi painaa mieltä maahan. Ilman hyviä hoitajia, ystäviä, terapeuttia jne olisi ollut helvettiä, nyt pärjäsin enemmäkseen.

Ehkäpä syöpäsota muistuttaa enemmän oikeata sotaa, jossa monet sotilaat invalidisoituu ja traumatisoituu. Median syöpätaistelut on sitten enemmän huonojen elokuvien kamaa.