Ikävä kuulla Kesanto !
Oletko kirjoittanut päiväkirjaa? Minä kirjoitin ihan tajunnanvirtaa joskus, kun olin tuolla tapaa väsynyt ja peloissani. Ja luuletko, että tykkäisit keskusteluavusta? Pyydä lähete hoitavasta yksiköstä, kerro ettet jaksa ilman apua. Ammattiauttajat on oikeasti hyviä ja onhan vaihtoehto myös lääkitys ahdistukseen. Sellaista ei kannata arastella, olet uskomattomassa paineessa, sellaisessa, johon harva joutuu.
Jotkut ovat kertoneet vertaistuesta, että se on tosi hyödyllistä. Mielestäni kaikkea kannattaa kokeilla, että löydät itsellesi sopivaa. Voimia sinulle, ja ole itsellesi armollinen. Kasassa pysyminen on suhteellinen käsite. Oli hetkiä jolloin vain huusin kiukusta ja surusta, kun sattui ja huomiseen oli liian pitkä matka. En siitä lopullisesti hajonnut, hetkeksi vain. Kun olin huutanut ja kironnut valmiiksi, kävin kylppärissä pesemässä kasvot ja join vähän vettä kun kurkkua kuivasi. Ja muistelin yhden hoitsun mulle antamaa ohjetta. Että joskus päivä kerrallaan on liian pitkä aika ajatella. Että jos vartin kerrallaan ajattelee selviävänsä, se voi riittää. Olin itse onnekas niin, ettei mulla näitä pahoja aikoja ollut monia viikkoja kerrallaan, joten en tiedä auttaako muita ajatella näin. Mutta mulle toimi.
Lämpimiä ajatuksia sinulle Kesanto!