Hei Kesanto!

Yksi ajatus, joka tuli ensimmäiseksi mieleeni on, että syöpäpoliltahan lääkäri voi tehdä lähetteen psykiatrian polille tai voit ottaa yhteyttä oman kuntasi psykiatrian poliklinikalle. Kunnalliselle puolelle en ainakaan minä tarvinnut lähetettä. Omalla kohdallani ainakin tehtiin niin, että sytostaattipolilta otettiin yhteyttä saman sairaalan psykiatrian polille ja tehtiin lähete. Jos sinusta tuntuu, että voimasi eivät riitä niin nuo voisivat olla kokeilun arvoisia vaihtoehtoja, jos sinusta siltä tuntuu. MInua neuvottiin myös sairaalassa , että kirjoittaminen on hyvä keino purkaa omia tunteita ja ajatuksia. Itse olin sytohoitojen aikana hyvin ahdistunut, vihainen, surullinen, pelokas ym. Tunteet myllersivät ja käsittelin omaa pahaa oloani kirjoittamalla ja terapialla . Toki hyviäkin hetkiä oli ja liikunta tosiaan oli mulle suureksi avuksi hoitojen keskellä, siis kevyet kävelylenkit. Varmasti sinulle löytyy hyvä terapeutti. Itse en kokenut sairaalan psykiatrian sairaanhoitajan terapiaa niin hyvänä kuin oman asuinkuntani psykiatrian polin hoitajan terapiaa. Sairaalasta minut siirrettiin kunnalliselle puolelle, jonne minä itse sitten soitin ja varasin ajan. Siirto tapahtui siksi, koska kulkeminen oli helpompaa. Enkä siis tarvinnut erikseen lähetettä. Terapia kunnan puolellakin on maksutonta. Olen hyötynyt niistä käynneistä enemmän. Kuten undine jo sanoikin, niin ei tosiaan tarvitse teeskennellä iloista. Omaa pahaa oloakin on hyvä kuunnella ja sen kanssa ei kannata jäädä yksin.