Hei Myy tuon polun kuljin jo sillon ekakerralla,sain syöpäpolilta lähetteen psykiatrian polille, siellä oli ihanan tuntuinen ihminen,jonka kanssa oli helppo jutella ,romahdin täysin,siinä jutustellessa hän kysyi minulta haluaisiko lähteä vähäksi aikaa lepäämään sellaiseen paikkaan jossa on oma hoitaja kokoajan ja omahuone ,usean kiemurat kautta huomasin iltapäivällä olevani psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla .Ei ollut omaa huonetta hoitaja oli mut kovin kiireinen ei sillä ollut aikaa jutella minun kanssa!sen sen aikaiset lääkkeet olisi vaatinut jalkakylpyja ja suun hoitoa suolavedellä suolavedeksi sain vissyvesipullon ja jalat jäi kokonaan hoitamatta,sillä seurauksella et jalkapohjat ongelmat oli tosi pahat nahka lähti paksuna levynä koko jalkapohjasta en ala tässä nyt koko tarinaa kertomaan tulisi liian pitkä , olin siellä kaksi viikkoa ja minulle määrättiin keskusteluapua sattui sellainen henkilö, jolla lähipiirissä kuolemantapaus nuori äiti oli rintasyöpään kuollut,ei ollut minusta mukava asiasta keskustella,kyllähän tämä henkilö sanoi et erikoistuu vasta nykyiseen tehtävään.Joten hyviä kokemuksia minulla ei ole tuosta tukimuodosta, onneksi toisilla on ollut parempi tuuri.Minä yritän nyt auttaa itseäni nyt täällä purkamalla,toivon et en ärsytä ketään tarkoitus on vaan selvittää ajatuksiani.