Niin se on että isojenkin asioiden keskellä tai juuri siitä johtuen pieniltäkin vaikuttavat asiat paisuvat omassa mielessä suunnattoman ärtymyksen lähteeksi kuten juuri tuo otsikon lause. Eli samansuuntaisia ajatuksia itsellä; tulee mieleen että johan on huono ihminen jos ei syöpäänsä saa voitettua omalla taistelullaan. Eipä siinä taistelut auta jos ei hoidot tehoa.

Samoin pitää itseään tsempata tuon toisen vaateen; ajattele positiivisesti -osalta, että pystyy lausahduksen antamaan jatkaa matkaa pysähtymättä välille, siitä toisesta korvasta ulos. Ei tuota diagnoosia niin poitiivisesti pysty ottamaan ja siihen suhtautumaan, tahtoo sitten syyllistää itsensä siitäkin ettei nyt varmasti parane kun on negatiivinen.

Toki eipä ihmiset sitä pahalla tarkoita, ja kukin suhtautuu omalla tavallaan; ei se väärin ole jos kokee taistelleensa ja voittaneensa syövän vaikka se minulle kalskahtaakin toisella tavalla korvaan.

Jatketaan nyt vielä muiden sanontojen osalta yhtenäistä linjaa; yksi mikä sai pinnan palamaan viime lauantaina on tuo; ”Sitä saa mitä tilaa” ja jatkeena tuo Myyn mainitsema ”Kaikella on tarkoituksensa”. Että sitä voi jostain ottaa niin itteensä että savu vaan korvista kohoaa, kun alkaa soveltaa näitä sitten omalle kohalleen joka asiassa.