Hei Vilja!

Mukavaa lukea sinunkin ajatuksiasi. Tuo sana ” positiivisuus” on todella yksi niistä, jotka saavat ärsytyksen päälle. Minulle, kun sanottiin ensi kerran ” ole positivinen” niin oli lähellä, etten heittänyt laukulla kyseistä ihmistä. Sairauden alkuvaiheessa, kun mieli on erityisen hauras ja herkkä, niin jos joku tuli minulle sanomaan, että ”ole positiivinen” niin se tuntui kyllä todella ymmärtämättömän ihmisen sanoilta. Alkuvaiheessa tunteeni myllersivät ja menivät vuoristorataa ja nimenomaan negatiivisia tunteita. Vihaa, surua, pelkoa, ahdistusta, turvattomuutta, yksinäisyyttä. Ei kukaan halua tätä sairautta itselleen. Tällaisessa tilanteessa ihminen mielestäni kaipaa eniten lohdutusta ja myötätuntoa eikä typerää lausetta ” ole positiivinen”. Kuten sanoitkin, niin ihminen voi helposti syyllistää itsensä kun ei ole/ jaksa olla positiivinen. Eikä minun mielestäni tarvitsekaan olla. Tuntuuhan tuo sairastuminen hemmetin pahalta! Hyvähän se tietysti on, että ihminen pystyisi säilyttämään uskon ja toivon paranemisesta eli olemaan siinä mielessä positiivinen. Itselläni se oli/ on mahdollista. Oma syöpäni on varhaisvaiheen löydös. Ainakaan toistaiseksi se ei ole uusiutunut. Edellä mainittuun positiivisuuteen vaikuttaa mielestäni diagnoosi eli onko syöpä levinnyt vai ei, onko parantumaton syöpä tms.