Snowyow,

Ei ole läheisillä ollut tuota syöpää, mutta haluaisin kuitenkin tulla vähänkin mukaan tilanteeseesi. Erittäin ymmärrettävää on, että olet masentunut ja kuten sanoitkin, sietokykysi rajoilla. Aivan kuin Myy79 tuossa jo ohjeisti, ilman muuta nyt on haettava ammattiapua ja psykiatrian poli minustakin on se paikka. Huomioi vahvasti se, että avun hakeminen tuollaisessa tilanteessa ei sitten ole pieninkään häpeä, se on vähintä mitä itselleen nyt voi suoda. Tämä syöpä, jota minä joskus olen nimittänytkin ”Riiviöksi” on enentyneen kokemukseni perusteella aika usein juuri sellainen, että se pumahtaa ennen kuin ehtii kunnolla edes asiaa tajuta. Ja yhtäkkiä sitä ollaan siihen juuttuneita. Onko siis mikään ihme, että elämä menee täysin sekaisin. Ole kiltti ja noudata nyt Myy79:n neuvoa ja myös minun, ja hae itsellesi apua. Hyvä, että kirjoitit tuntemuksiasi ja pelkojasi tänne, mutta läheisempi apu auttaa aivan varmasti paremmin. Sen myötä jaksamista sinulle… -Miska