Hei!

Täällä yksi tuore glioblastooma G4 tapaus Helsingistä. Miehelläni (50 v) todettiin suurehko, kaksiosainen aivokasvain taka-aivolohkossa äitienpäivänä. Edeltävinä oireina oli kova päänsärky, joka asteittain voimistui parin viikon sisällä, kunnes kipu oli niin voimakas, että mieheni oksenteli koko yön. Muita oireita, jotka on helpppo näin jälkikäteen laittaa syövästä johtuviksi (pidimme työstä johtuvina stressioireina) oli: vetäytyminen omiin oloihin, väsymys, asioiden unohtelu ja tavaroiden lisääntynyt etsiminen.

Mieheni leikattiin 6.6., vain n. puolet kasvaimesta saatiin pois. Tarkempaa ennustetta emme ole saaneet, mutta leikkauksessa vahvistui, että pahin mahdollinen case on kyseessä ja lääkäri antoi ainoastaan keskimääräisen elinajan ennnusteen, joka on n.18 kk. Jatkohoitona ’täyslaidallinen’ eli 6:n viikon kemosädehoito, joka aloitetaan heinäkuun alussa.
Leikkauksen jälkeen pelästyin kovasti, kun päänsärky palasi voimakkaana ja yksi päivä meni oksennellessa, kipu oli tapissaan 10, eikä mies voinut juurikaan puhua tai syödä. Kuuden tunnin päivystyksessä Töölössä vietetyn ajan jälkeen mies otettiin takaisin osastolle 6; pahoinvoinnin syy oli vaarallisen alas laskenut suolatasapaino. Tänään pääsee ehkä kotiin, tai huomenna..

JOs täällä on kohtalotovereita, kysyisin miten teillä on kestetty kemosädehoito ja kuinka pitkää vointi pysyy sen jälkeen hyvänä? Vaihtelaa varmaan paljonkin, mutta mieheni ”tämän haluan vielä kokea” listalla on matka Islantiin kalareissulle, ja mietimme otollisinta ajankohtaa.

Oma jaksaminen on luonnon ja meditaation varassa. Ilman kesäisen luonnon voimaaa ja meditaation tuomaa rauhaa olisin kenties menettänyt toimintakykyäni. Myös hyvät ystävät ovat olleet arvossaaan, mutta ikävä kyllä yksi ystävä vain pahensi tuskaani.
Päivä kerrallaan.
Muuten vielä: Mieheni kirjoittaaa blogia, joka on ollut hänelle suurena apuna käsitellä omia tuntemuksiaan. Tässä linkki:
http://olihyvapaiva.blogspot.fi/

Voimia! T. Taina