Hei kaikki! Epävarmuudessa ja epätietoisuudessa on ihan hirveää elää. Syöpädiagnoosini aikaan kaikki käskivät ajatella positiivisesti ja että kaikki menee hyvin. Toki se on normaalia ja hyvä asia sanoa noin mutta sitten puoliväkisin koitin hymyillä että joo…vaikka oma mieli heilahteli maasta taivaaseen, elämästä kuolemaan. Aina ei vaan voinut olla niin positiivinen ja tuntui kun se olisi ollut kielletty tunnetila.

Mun kohdallani näyttää nyt kuitenkin niin valoisalta että tää tauti todella jäi sinne leikkuriin. Eilen sain soiton lääkäriltä, vastaukset tulleet… Kasvain ollut kilttiä laatua ja kaikki imusolmukkeet puhtaat ?! Olen onnellinen syystäkin…ja ehkä myös onnekas. Reilu kuukausi meni tämän merkeissä, hommat lähti niin nopsaa liikkeelle alun järkytyksestä eiliseen helpottavaan puheluun. Toivon teille ihan jokaiselle onnea ja onnekkuutta matkoillanne, kullekkin omanlaisella polullaan.