Kiitos Erna !
Kun aika kuluu, huomaan itsekin, että iso asia on syöpä elämässäni. Ja isoja reaktioita se herättää muissakin. Olin vähän aikaa sitten saunomassa ns terveiden kanssa. itsekkään en ole aivan tottunut vatsani arpeihein, oli outoa huomata miten muiden naisten katseet vaivihkaa etsiytyivät arpiin. Ei pahalla, uskon, vaan taitavat näyttää vähän pekottavilta, kun pystyarpi halkoo leveänä koko vatsan ja sen lisäksi on tähystysten ja umpeen laitetun avanteen jäljiltä melko näkyvät arvet. (Itseäni harmittaa lähinmä symmetrian puute: jos koko vatsa piti merkata, niin miksei vähän tyylikkäämmin? No, mustaa huumoria.)

Kun katson vatsaani, tiedän ettei jäänyt hipaisuksi tämä sairaus. Ja kun tiedän että se on sitä mullekin, olen ajattelemattomille ihmisille alkanut huomauttamaan siitä, että ajattelematon kommentti pahoittaa syöpäsairaan mielen. Viimeksi tuossa samaisessa saunaillassa naiselle, jonka mielestä sairaus aina jotenkin johtuu ihmisen omista ajatuksista ja toiminnasta. Sanoin etten todellakaan usko syöpäni syntyneen ajatuksistani, ja että hänen ajatustapa syyllistää sairaat sairaudestaan. Sanoi ettei koskaan ole ajatellut asiaa niin. Pyysi sitten anteeksi. Ehkä hön jopa oikeasti oivalsi jotain.

Hyvää juhannusta sinullekin Erna, ja kaikille rakkaillesi. Ja myös kaikille muille.