Hei Janne!

Henkinen vuoristorata on yleistä . Niin olen kuullut vertaistukihenkilöltäni. MInullakin käynnistyi sairauden toteamisesta lähtien henkinen hel….tti. Tunteet menivät vuoristorataa ja oli päiviä, jolloin olin todella v…ttuuntunut siitä, että olin sairastunut ym. Muita raskaita tunteita olivat pelko, yksinäisyyden tunne, ahdistus, suru. itselläni helpotti oloa ammattiauttajalla puhuminen. Toki oli helpompiakin päiviä, mutta mun kohdalla ainakin henkinen pahoinvointi lisääntyi hoitojen edetessä. Tosi paljon helpotti, kun sain puhua sairaudesta vertaistukihenkilön kanssa ja psykiatrian polilla käynnit auttoivat tosiaan myös. Itse nukuin tosi huonosti hoitojen aikana ja unettomuus paheni koko ajan, kunnes sain hyvät unilääkkeet kolmannen hoitokerran aikoihin, joista jo aikaisemmin kerroinkin. Lisäksi mua helpotti se, kun kirjoitin tunteistani ja ajatuksistani päiväkirjaa aina kun olo oli kurja ja tuli tunne, että nyt olisi hyvä kirjoittaa. Hoitojen jälkeen minulle iski masennus ja olin selkeästi surullisempi. Tänä aikana kävin/ käyn terapiassa. Lääkkeitä en ole ainakaan vielä syönyt. Vointini on nyt parantunut, kun hoitojen päättymisestä on kulunut 2 kk. Diagnoosini on toki erilainen kuin sinun. Lisäksi sairaalaan kannattaa olla yhteydessä aivan kuten olet tehnytkin. Omassa sairaalassani juttelin myös aina hoidossa ollessani sairaudesta ja sen herättämistä tunteista hoitajien kanssa. Helppoa sinulla ei varmasti ole, mutta oma neuvoni on , että puhuminen oikeiden henkilöiden kanssa auttaa.