Heippa jos yrittäis taas ajatuksia laittaa ylös,luulin et kaikki paha on jo tapahtunut, ajattelin et ei pahempaa tautia voi vastaan tulla, mut se tuli,minulle kaikkein läheisin ihminen sai diatoosin, etenevä muistisairaus.En ensin osannut suhtautua asiaan ollenkaan,viimeiset viikot olleet aika kaoottista, nyt kun olen asian sisäistänyt, ajattelen välillä et minä olen onnekas,minulla menossa parantava hoito läheiseni tautiin ei parantavaa hoitoa ole.Vuosien varrella muistan joskus jonkun kanssa keskusyelleeni kumpi olis pahempi jalat vai pää tällähetkellä itselläni jalat aika kipeet,mut joskus ovat varmaan paremmat?onneksi kukaan ei tiedä tulevaisuuttaan, oma mieleni ajoittain aika rauhallinen olen alkanut uskomaan mitä lääkäri minulle sanoo minun ennuste hyvä ajatukset välillä tekee tepposia ja vie ajatukset aika syvälle,mut onneksi sieltä ainakin tähänasti on aina ylös päässyt lämpimiä kesäpäiviä teille kaikille.