Jeh, kiitoksia vaan tuesta ja pahoitteluista ynnämuista. Ja hyvää täältä toivon teille.

Mä vielä vähän palaan tuohon huumoriin. Sattumalta tämä tuli esille tänään, kun tutkailin lähipiirin onkologin lähettämää hoitotestamenttilomakkeen kehitysversiota. Siinä kysyttiin tärkeä asia, joka on se että mitenkäs tuo huumorintaju. Tällä ymmärrän sen, että haluaako että mustaa huumoria heitellään saattohoidossa ollessa vaikka ei ehkä itse kykenisi puhumaan. Ja onhan siinä muutakin aspektia. Monia asioita voi käsitellä huumorin avulla. En ole ollut hautajaisissa, joissa ei olisi välillä läppä lentänyt, toki kunnioittaen vainajaa.

Itse jäin ihan miettimään, että mitenkäs itse vastaisin tuohon. No, en ainakaan halua että omasta syövästäni tehdään pilkkaa, mutta jollain tapaa voi asioita keventää kyllä. Pitää miettiä ihan tosissaan vielä.

Ja sitten hieman edellisiin aiheisiin. Itse päätin heti alkuun, että minun syöpääni ei tarvitse salailla. Enkä halua edes yrittää näytellä vahvaa, vaan yrittää oikeasti olla vahva ja taistella loppuun asti aktiivisesti. Vahvakin voi itkeä. Tosi vahva uskaltaa näyttää tunteitansa.

Teen työkseni sellaista työtä, joka tavallaan edellyttää jonkinlaista ”naamiota”, luottamuksellista tietoa on paljon ja pidän niitten langoista kiinni. Mutta helposti kerron ja tuon henkilökohtaisia asioitani ilmi ja juttelen kokemuksistani.

Sen verran peruuttelen edellä sanomaani, että työnantajalleni en ole sanonut sairastavani parantumatonta syöpää. Toki olen kertonut tilastot ja esimieheni on varmaan tehnyt siitä omat päätelmänsä.

Tiedän että tilanteeni kuulostaa pahalta. Sitä se onkin. Nyt kun hoidot pyörivät, edes jotenkuten, niin mulla on vahva luottamus siihen, että jos ei hoidoilla huomata nyt olevan tehoa (TT-kuva tulee mun mielestä liian aikaiseen), niin vielä tappelen samalla radalla ja sitten vasta kokeillaan toisia keinoja. Tässä ei ole vielä peli pelattu, mutta vähitellen tässä on valmistauduttava siihen ”it is time for morphin and champagne” aikaan. Ja kuolemasta ja hoitotestamenteista yms puhuminen vähän joka päivä helpottaa möykkyä sisällä ja asioitten käsittely helpottuu.

Tänään lueskelin tämän lähipiirin onkologin pohtimisia ja vastauksia kysymyksiini, niin tuli sen verran itku että koirakin meni paniikkiin ja tuli hoitamaan. On ne viisaita elukoita.

Nyt olen miettinyt sitä vaihtoehtoa, että jos nyt on niin, että hoidot tehoaa vähän, että syöpä kasvaa olemattoman verran tai ei ollenkaan, niin jatketaan vaikka hoidot tekeekin sitä sun tätä kropalle.

Jos tää maksa tästä jaksaa, niin ei mulla hätää ole. Mutta edelleen, veitsenterällä ollaan..

Tänään keräsin n 2.2kg mansikoita. Vielä tarvitsisi yli kymmenen kiloa lisää. Harrastan viinien tekemistä ja haluaisin jättää vuosikerran jälkeeni. Pitäkäähän peukkuja että mansikat riittää. Vähän huonolta näyttää, kiikun kaakun saako tuolta vielä 10kg. Pitää keräyssatsi kerrallaan pakastaa. Meillä viinit tehdään aina itse puristetusta tuoremehusta. Semmoinen 15kg mansikoita olisi aika optimimäärä.

Tuli ehkä sekava purkaus, mutta ainakin täällä ollaan ja voidaan olosuhteisiin nähden hyvin!