Eipä sitä voi kuin kuvitella jotenkin miltä ihmisestä tuntuu jolla on niin kuin Jannella asiat hiljaiseksi vetää ja vielä muistuu 2v takainen kevät kun sain itse diagnoosin.Kyllä se paniikkiin ja unen sekaiseen tunteeseen veti.Vaimo on sanonut että olin ollut positiivinen mutta itse en muista mitään nukuttua sain yöni vaikka ensin ajattelin että taisipa mennä yöunet vähäksi aikaa.Tällä hetkellä olo ja terveys tuntuisi olevan kohillaan mutta,mutta ei passaa nuolaista liian aikaisin toivon Jannelle koko sydämmestäni enkeleitä turvaksi että tapahtuisi se ihme että parantuisit.Hyvää päivän jatkoa ja voimia kaikille.

Juse