Heippa Kesanto!

Kiitos toivotuksistasi 🙂 Ne tuntuvat hyvältä. Joo, työ on tosi tärkeä, että pääsee taas elämään ja arkeen enemmän kiinni. Tämän sairastumisen myötä sitä alkoi ajatella, että elämä on liian lyhyt ja on hyvä miettiä, mikä on itselle oikeasti tärkeää tässä elämässä. Mulla on tosiaan ollut pitkäaikainen haave, jota olen nyt päättänyt alkaa toteuttamaan. Toki olen vielä väsynyt, mutta pikku hiljaa ajan kanssa. Mulla on ensi torstaina kontrolli. Kauheasti en ole sitä, kumma kyllä, viime aikoina miettinyt. Jotenkin sitä on ajatellut, että parempi, että ei anna syövän uusiutumisajatukselle liikaa valtaa päänupissa. Elää elämää ja sillehän en sitten mitään voi, jos tauti uusii. Toivottavasti ei uusi. Eihän sitä toivo kenellekkään eikä kukaan toivo sitä itselleen. On tää syöpä vaan aika paljon pistänyt mun asioita elämässä uusiksi. Jopa ihan hyväänkin suuntaan. Sairaus karsi elämästä kaiken epäolennaisen ja jätti jäljelle sen, mikä oikeasti on tärkeää. Leikkauksen jälkivaikutuksia toki en vielä tiedä ihan varmaksi. Sairaalassa sanoivat, ett kestää 1,5 vuotta ennen kuin keho palaa lähelle normaalia tasoa sytostaatin vaikutuksista. Aamuisin, kun herää sängystä niin huomaa, että jalat ovat tosi jäykät ja niihin särkee. Se menee kyllä ohi aina jonkun ajan kuluttua. Muuten vointi alkaa olemaan ihan ok. Viime viikonloppuna olin linnanmäelläkin laitteissa pyörimässä ja yhtään ei tullut huono olo 🙂 MInkälainen Kesanto sinun vointi on tällä hetkellä?