> Tuumiskelin, että olisi varmaan eniten hyötyä jälkipolville ja vertaisille, jos kirjoittaisin koko tarinani johonkin blogiin.

Varmaan näin, sillä keskustelufoorumilla yksittäinen tarina hajoaa niin moneen osaan, ettei siitä enää kokonaisuutta muodosta.

Itse olen blogannut jo yli 10 vuotta, mutta en syövästä, en ainakaan heti, kun olen ensin ollut vähän epävarma, että haluanko kertoa asiasta isolle yleisölle (blogini on aika suosittu ja listattu omassa sarjassaan Suomen Top 10 -blogeihin). Melanoomasta kirjoitin vasta sen jälkeen kun viimeinen seuranta oli ohi 5 vuoden päästä sen tarinan ”alusta”: http://meriharakka.net/2015/12/09/viisi-elaman-vuotta/

Suolistosyövästäni työlistallani on kirjoittaa tarina muistiin, jos sitten vaikka aikaisintaan ensimmäisen seurannan jälkeen päätyisin sen julkaisemaan – yksityiskohdat kun voivat muuten unohtua. Melanoomastanikin pidin erillistä päiväkirjaa, jotta muistaisin kaiken, mutta tästä toisesta en ole vielä saanut edes sitä kasaan, vaikka tarinan alusta on jo kohta puoli vuotta.