Hei Myy79

Hienoa että löysit itseäsi hoitavan tavan, ja ilmeisesti aika pian. Sekin on mahtavaa että siitä on tullut pysyvä tapa. Olen itse heinäsirkka joka hyppelee sinne tänne ja palaa taas hyviksi koettuihin juttuihin. Rutiinit olisivat kyllä hyväksi.

Puoli vuotta sairastumisen jälkeen keksin käydä ystävättäreni kanssa sointukylvyssä. Juu, semmoisiakin on … Nuori nainen soitti tiibetiläisiä kulhoja, gongeja ja symbaaleja. Tunnin kestävä sessio. Ei siis musiikkia, vaan toisiaan seuraavia sointuja soittajan mielen mukaisesti. Aloin pitää siitä. Se rauhoitti. Joskus neuropatia jaloista katosi session aikana. Sitten vaihdoin paikkakuntaa, ja nykyään kuuntelen tiibettiläisiä kulhosointuja youtubesta. Pidän pientä kaiutinta aivan lähelläni. Värähtelyt on tietysti ihan olemassaoleva asia, ja ne kyllä minua rauhoittavat.

Kirjoittaminen on monipuolisesti hoitavaa tapa, ja vie ihmistä eteenpäin. Jotain sellaista minäkin kaipaan. Kolme vuotta on mennyt, ja nyt tuntuu että elämässä pitäisi olla vahvasti muutakin kuin hengissäpysyttelyn yritystä ja elämän ja kuoleman pohtimista. Aika sairauskeskeistä on ollut tähän asti. Yksineläjä liukuu siihen ehkä helpommin..

Miten sinä pidät huolta siitä että elämässäsi on vahvasti muutakin kuin sairaus?