Moikka kaikille.

Liityn uutena kirjoittaja seuraanne, nyt kun vihdoinkin löysin jonkun foorumin näillekin ajatuksille. Aluksi haluan todeta Jannelle, joka tuolla pari sivua aiemmin harmitteli kun ei ole ketään samanlaisen syövän kanssa olijaa vertaistueksi, että tässä sulle yksi. Emokasvain on eri kohdassa, ja mulla sellanen nyrkin kokoinen, mutta muutoin maksa on kuin reikäjuusto täynnä metastaaseja, samaan aikaan alkanut hoidot eli kesäkuun alussa, ja vieläpä ihan samanlaisella sytokoktaililla mennään. Vaikka sitä ei aina löydä samassa tilanteessa olevaa ihmistä, niin tällä kertaa pakko todeta, että pelottavan samanlaisella diagnoosilla myö molemmat ollaan nyt liikenteessä.

Niinpä olisikin kiva kuulla, että tekikö ne sulle jo sen ensimmäisen CT-kuvauksen, ja oliko mitenkä hoidot vaikuttanut? Itsellä kävi niin, että maksan metastaasit oli lähestulkoon kaikki kokonaan nekroosissa, ja pääkasvaimelle ei ollut käynyt kuinkaan.

Mitäs muuta.. niin sen haluaisin kysyä teiltä muilta, miten te olette henkisesti selvinneet oman tilanteenne kanssa? Tällä hetkellä oma elämä vaikuttaa olevan päämäärätöntä haahuilua ja tunnit kuluvat nukkuessa tai syödessä, ilman suurta mielekkyyttä. Millä ootte itseänne tsempanneet ja millä tavalla saaneet sitä mielekkyyttä tähän elämäntilanteeseen, jossa tuntuu ainakin itsellä, että tulevaisuutta ei ole?

-Nea