Hei Nea! Ja tietysti muutkin, tsemppiä ja voimia kaikille. Ja onnittelut hyvistä uutisista.

Nea, ohhoh, ensimmäisenä on sanottava että tosi ikävä että sait samanlaisen taakan kuin minäkin. Mutta hyvä että ”löysimme toisemme”. Uskallatko paljastaa missä päin vaikutat? Omat hoitoni on Kanta-Hämeen alueella.

Koetetaan nyt pitää yhteyttä edes tätä kautta (jaan kyllä vaikka sähköpostini sun kanssa). Mikäs sulla on nyt just vointi? Miten maksa-arvot? Sulaako sulla ruoka ja sappea erittyy yms?

Mulla on nyt maksa-arvot menossa aika hyvään suuntaan. Katsotaanpa: P-AFOS 249, P-ALAT 80, S-CEA 183 (oli hoidon alussa jotain 440 tms), S-CA19-9 118 (en muista mitä tää oli aiemmin), CRP 11.6, HB 129, Bilirubiini 13 (tää bilirubiini oli mulla ihan hirveän korkealla, ei kuitenkaan yli sataa).

Vaikka bilirubiini oli melkein 100 pahimmillaan, niin en silti kellastunut.

Ja tosiaan, eka seuranta-CT-kuvaus on tehty, mutta siitä saan tiedon vasta torstaina. Kuulemma viikon kestää että kuvat lausutaan. Eli 23.5 oli se ensimmäinen kuvaus, jossa selvisi alkutilanne.

Mullakin on jotain nekroosissa, mutta en oikein tiedä tästä, että mitä niille nekroottisessa tilassa oleville tapahtuu. Mitä sun nekroosissa oleville pesäkkeille on tapahtunut tai tapahtuu? Liukeneeko ne vaan vai mitä? Siis eikös nekroottisessa tilassa ole niin kuin kuollutta kudosta?

Henkisesti olen ollut aika ok. Toki välillä itkettää ja välillä naurattaa. Miten sulla muuten on asioista keskusteltu ns lähipiirissä, puolison kanssa jne?

Itselläni ei onneksi ole pieniä lapsia. Yksi täysikäinen on.

Mun mielestä tärkein neuvo jonka sain henkiseltä puolelta on se, että näistä huonoista(kin) asioista pitäisi puhua hieman joka päivä (kuolemasta, hoitotoiveista, vaihtoehdoista, hyvistä toiveista, mitä jos.. jne) niin silleensä se möykky helpottaa ja asioista on helpompi puhua kerta kerralta.