Tervehdys. Minulla ei ole juuri minkäälaista lääkitystä, olen hoitajana näissä kuvioiussa.
Tuo ilmiö että ihmiselle laitetaan lääkitys vaikka ei ole oiretta johtunee määrävän henkilön ajatusmaailmasta. Siis siitä että kun saa tietää että henkilöllä on tuollainen sairaus, siitä tulee tuollainen oire ja siihen annetaan tuollaista lääkitystä. Jos hoitava henkilö pystyisi kohtaamaan hoidettavan ihmisen, eikä vain niitä asioita joita on asiasta opiskellut hän saattaisi huomata ettei kipuja ole ja lääkityskään ei tarvita.
Kipua on myös muunlaista kuin normikipua. On jomottavaa, puuduttavaa kipua joka tulee hiljalleen ja sitä ei välttämättä huomaa. On myös mahdolista että univaikudet ovat yksi kivun oire. Hyvään hoitoon kuuluu asioista puhuminen. Niin kuin olette nyt tehnytkin. Asioista olisi voinut puhua jo silloin kun sitä lääkettä on määrätty ensimmäistä kertaa. Lääkitykset pitäisi alottaa pienillä annoksilla ja lisätä tarpeen mukaan. Jos ei ole aiemmin käyttänyt paljoa lääkkeitä voi pienikin lääkemäärä olla suuri.
Äitini akanaan sairasti keuhkosyöpää ja lääkäri oli määrännyt lääkeitä niistä puhumatta. Äidin kasvot alkoivat jähmettymään ja vahamaiseksi muuttumaan. Sitten yksituttu otti selvää että hän syö seranecea (psykoosilääke) eri nimellä jolla nostetaan kipukynnystä ja vähentää pahoinvointia. Lääkäri olisi voinut keskustella mitä lääkkeitä määräilee ja mihin niillä pyritään ja mitkä on haittavaikutukset.