Oksennuslandiasta hei,

Kiitos Myy tsemppaamisesta, ei näköjään ole yksin näiden ajatusten kanssa. Jotenkin tuntuu hienolta kun näin paljon vaivaa laitetaan yhden henkikullan pelastamiseen, mutta kun itsellä on sellainen fiilis, että ei jaksa yhtään mitään, elämästä puhumattakaan.

Mie oon hoidoissa Pohjois-Savon alueella. Ruoka sulaa ja sapen kanssa ei ole ongelmia, maksa ja munuaisarvot ovat kanssa viiterajoissa eikä mitenkään koholla. Että ainoa ongelma on se kasvain ja pesäkkeet, mistä joutuu sitten kärsimään, että onneksi ei ole ylimääräistä tässä hoidettavana. Tarkkoja arvoja en nyt muista noihin. Ja joo, jotenkin tottunut siihen nyt kun on ollut osastolla yms aina kun on CT kuvat tehty, että saa sen lausunnonkin sit ihan heti suorilta. Mutta normaalisti kai pitää odottaa sitä lääkäriaikaa. Nekroosipesäkkeille ei ole tapahtunut muuta kuin että ovat muuttuneet mustaksi CTssä. Eivät ole pienentyneet, mutta kuulemma elimistö sitten syö niitä kuolleita soluja sieltä pois ajan kanssa, näin ne kertoivat. Ja kuollutta kudostahan ne on, kun nekroosissa ovat.

Mut hienoa kuulla että sullakin hoidot tehoaa. Vähän vaan pistää mielen matalaksi se, että tästä sytostaattikierteestä ei pääse pois, se on sitä oksentamista vielä kaksi kuukautta ennen seuraavaa kuvausta… ei yhtään huvittais.