No, en minäkään tilastoja tuijota sokeasti. Valitettavasti faktat ja lääkäreiden kokemukset kertovat usein totuuden. Mutta ei minunkaan onkologi-tiimini (hih, niitä on kolme), suostu mitään arviota antamaan, MUTTA kun oikein tingin, niin tämä kokenut sanoi että pakon edessä hän heittäisi 30-40 kuukautta, jos pitää kerran arvata.
Tilastot ovat aina vanhentuneita, se on faktaa. Syöpähoidot kehittyvät vauhdilla, eikä aina tarvita uutta keinoa tai uutta lääkettä, vaan löydetään uusia tapoja tehdä asioita. Uusia tutkimuksia putkahtelee jatkuvasti. Kohdallani hoitoa suunnitellessa viimeisin tutkimus joka vaikutti asiaan, oli julkistettu edellisellä viikolla.
En muista olenko kertonut, mutta tämä vanhin tästä ”tiimistäni”, sanoi että ensimmäisen 10 vuoden aikana hän paransi kaksi potilasta. Seuraavan kymmenen vuoden aikana jo parikymmentä. Ja siitä eteenpäin niin monta että ei ole laskuissa mukana. Näin se tiede kehittyy.
Vaikka taistelen tautini kanssa loppuun asti, myönnän faktat. Mutta luotan siihen, paljonkin, että jotakin positiivista tapahtuu ja saan lisäaikaa. Eikä sekään ole poissuljettu vaihtoehto, että kokonaan parantuisin. Tätä on hankala selittää, mutta samaan aikaan varaudun pahimpaan.
Vaihtoehtojahan on a) kuolen parissa/muutamassa kuukaudessa esim maksan pettämiseen tai yksinkertaisesti siihen että en saa jotakin ravintoainetta riittävästi tai muuta vastaavaa b) maksani korjaantuu (ja on tehnytkin niin, paitsi tämä hiluksessa oleva massa) ja elän niin pitkään kuin hoitovaihtoehtoja riittää (esim se 30-40kk) c) syöpäni menee remissioon ja saan tuntemattoman ”jatkoajan” d) koko syöpä häviää.
Ennusteet on aina ennusteita ja jokaikinen tapaus on erilainen.
Hei, onkos täällä muuten ketään jolla on kokemusta sädehoidosta? Kuulisin jotain kokemuksia mielelläni. Mulle varmaan tehdään sädehoitoa tuohon maksan hiluksessa olevaan ”tapaukseen”.
Mua edelleen hieman kummastuttaa että miksi tuo nekroottinen imusolmukepesäke ei ole pienentynyt vaan kasvanut. Luulisi että se nekroottisena tosiaan liukenisi elimistöön..