Ne ei ehkä täällä päin vertaile hirveän paljon CT-kuvia, että tietty jos jotain yksityiskohtaisempaa haluaa tietää, niin siinä menee varmasti aikaa, mutta lähinnä noi isommat muutoksethan näkyy ihan suorilta, mitä on tapahtunut. Ei täällä ole hirveästi millejä vertailtu. Ja tosissaan aina oon ollu lähes osastolla kun on kuvattu, niin tietoa tulee heti että pääsee hoidossa eteenpäinkin sitten. CA arvoa en tiedä, mutta CEA oli tippunut johonkin 40:n tietämille, mikä on ”hyvä” arvona. Ei sillä että se korkeimmillakaan olisi ollut kuin jossain 200 tietämillä, muistaakseni.

Ja joo, pahoinvoinnin suhteen en oo päässy helpolla. Täällä ämpärin kanssa menee melkein joka päivä kulkiessa, kun oksettaa :/. Tällä kertaa sain minusta sen Akynzeonin, ja vähän tuonut helpotusta oloon, mutta primperania menee kolme tablettia päivässä, että pysyy ees syömään mitään. Jotenkin vain on niin herkkä tähän pahoinvointiin. Muita sivuvaikutuksia ei oo hirveesti ollu, tosi helpoilla kylmäoireilla oon selvinny oksaaliplatinasta. Se vain alkuun on käsi kipeä pari päivää ja pistelee sen tiputuksen jälkeen, mutta sitten helpottaa jo.

Mulle on yksi päivystävä lääkäri sanonut kahden aikaan aamuyöllä, että kannattaa varautua pahimpaan. Kahdesta vuodesta se puhui. Mutta ei sitä tässä tiedä mihin suuntaan tässä ollaan menossa, muut lääkärit on toiveikkaita, mutta kyllähän tuo maksa aika vakavaksi vetää, kun sen tilanne on mikä on. Enkä oikein tiedä, vaikka tästä selviääkin, niin minkälaisen henkisen prosessin pitäisi pystyä käymään lävitse, että pääsee enää edes ns normaaliin elämään kiinni… Mutta näin jostain luin, että levinnyt syöpä tarkoittaa lähes samaa kuin parantumaton syöpä, että miten se sitten pitäisikään ajatella.

Lähipiiri on kannustava ja tukena, mikä on ilo ja onni. Ei se tietty paljoa helpota kun on huono olo ja pahoinvointia ja elämä tuntuu menettäneen merkityksensä. Ei tästä oikein iloa saa revittyä mistään, tai mitään muutakaan mielekästä. Päivät menee haahuillessa ja sitä seuraavaa päivää odottaessa. Aika turhalta tuntuu, välillä tuntuis että kun kuolis jo pois, niin ei tarviis tässä välitilassa elää ja odotella, mikä se oma kohtalo on. Mutta ei kai tässä auta kuin vain tuhlata aikaa ja odotella miten käy.