Hei Nea!

Itsekin olin hoitojen aikana toki kiitollinen lähipiirille tuesta, mutta siltikin tuntui, että sitä on loppupeleissä yksin tämän sairauden kanssa. Siis sen asian kanssa, että miten sairaudesta selviää. Sinun pitää itse käsitellä se. Käydä ne raskaat tunteet läpi ja kestettävä sairauden mukanaan tuomat asiat. Tietysti ammattiapu oli tärkeä tuki myös minulle eli en yksin olisi täysin selviytynyt. Toki meidän tilanteemme sairauden suhteen on erilaiset. Mutta halusin sanoa, että yksinäisyyden tunne kuuluu mielestäni sairauden luonteeseen. Sinun tilanteesi on toki rankempi kuin minun.

Kerroin tuossa aikaisemmin viestissäni nuo tosielämän tarinat siitä syystä, että ilmeisesti aina ei tosiaan voi pitää lääkärin lausuntoa varmana ja minulle onkologi Taysissa sanoi, että ei lääkäri voi ennustaa ihmisen elinaikaa.

Omalla kohdallani selviytyminen sairaudesta on nyt sitä, että elän vahvemmin arkea kuin ennen sairastumista. Minun elämälläni on nyt erilainen tarkoitus ja pyrin elämään itseni näköistä elämää niin hyvin kuin pystyn. Rakkaus ja läheiset ihmiset ovat myös tärkeitä. Syöpä karsi elämästäni kaiken epäolennaisen ja nosti esille tärkeät asiat. Mikä elämässä on oikeasti tärkeää.