Nea, sulle varmaan tehdään vielä seurantakuvauksia joissa mittaillaan noita kasvaimia ihan kunnolla. Nyt on ainakin riittävästi vertailututkimusaineistoa.
Aika jännä että irinotekaania välillä koetettiin, oliko siihen joku syy? Kun ei kai kerrasta tai parista vielä ole kovin paljoa vaikutuksia, pitäisi kai pitempään antaa samaa hoitoa, että tietää toimiiko. Jos sulla on ollut labra-arvot kohdillaan, niin ihmetyttää tuo hoitojen muuttelu noin paljon. Mutta osaahan ne lääkärit asiansa, kyllä siihen pitää voida luottaa. Onko sulla ollut koko ajan sama onkologi hoitoa suunnittelemassa?
Mulla on koko ajan ollut sama hoito/aineet. Harmi että laskimoportti sulla piti ottaa pois, se on ollut aika hyvä, voi suihkussakin käydä yms. Niin, oletko sä siis sairaalassa aina hoitosyklin pari päivää? Vai pääsetkö kanyylin ja infuusiopumpun kanssa kotiin?
Sulla on kyllä ollut melkoisia vastoinkäymisiä! En yhtään ihmettele fiiliksiä, ei sillä että itselläni menisi kovin hyvin, mutta kuitenkin. Minäkin olen joutunut IV-antibiootista ”nauttimaan” 🙁 Mutta en silti joutunut olemaan sairaalassa yötä silloinkaan.
Mä olen samaa mieltä, että yksin tässä on, ei nuo muut käsitä miltä tuntuu. Eikä oikein osaa sanoin kuvaillakaan että miltä tää tuntuu. Ja tunteet vetää vuoristorataa.
Kun sain tän diagnoosin, niin mulla kesti helvetin pitkään päästä takaisin kiinni semmoiseen jatkuvuusajatteluun. Mä kun aina olen suunnitellut sitä sun tätä tekeväni ja asioita tulevaisuuden varalle. Alkuun ajattelin melkein kaikesta ”että näinköhän tuotakaan näen” ja että on ihan turhaa tehdä mitään kun ei tiedä olenko täällä viikkoja, kuukausia vai vuosia. En tiedä itsekään miten loppujen lopuksi pääsin yli tuosta, mutta nyt kyllä ajattelen tulevaisuutta, joskin sillä ehdolla ”jos olen täällä vielä ensi vuonna”.
Olen hyväksynyt ne vaihtoehdot joille en vain voi mitään. Joko mä lähden täältä nopeammin tai sitten hitaammin. Akuutimman kuoleman varalta olen jotain koettanut tehdä, kuten tuossa nuo talkoot järkättiin että on polttopuita, jos menen huonoon kuntoon nopeasti. Mutta toisaalta isompaa puusavottaa kaavailen ensi keväälle. Olen myös lupaillut itselleni kahden vuohen ottamista ensi keväänä, ainakin kesäksi. Myös omatekoisen vuohenjuuston tekoa suunnittelen.. jos vain olen täällä ensi vuonna.
Mulla on tässä taas paska yö varmaan edessä, tuon rasvaripulin takia. Toivon että se johtuu vaan siitä, että torstaina päättyi viides hoitosykli ja nyt on vaan maksa rasittunut taas noista myrkyistä. Tänään oli välillä tosi vaikeaa, mutta iltaa kohti fiilikset ja olo parani. Nyt vaan röhnötän sohvalla ja en tiedä uskallanko vielä mennä nukkumaan, voin sanoa että ei oo kiva herätä ”sitä ihteään” housussa :((( Pari kertaa on tapahtunut. Hyi hel*etti, meinasi itku päästä.
Harmi että ollaan niin kaukana toisistamme, olis kiva jutella naamatusten. Luulen että me ymmärretään toisiamme tän tilanteen suhteen eri tavalla kuin ne joilla asiat on hyvin, ovat terveitä tai asiat eri lailla.
Psykiatrian hoitsulle mä ainakin olen vaan purkanut asiaa ja välillä ihan vaan juteltu. En tosin ole nähnyt sitä kuin ihan muutaman kerran. Kerran kävin vaimon kanssa ja se teki hyvää. Ajattelin jos kävisin siellä tyttären kanssa myös, mutta itsekseni pitää kyllä ainakin. Nyt varmaan tuo psykohoitsu vaihtuu tuohon lähempänä olevaan, mutta voin palata tän nykyisen luo jos ei homma natsaa uuden kanssa.
En tiedä miten tuo psykiatrian hoitaja (tai siis onhan se koulutukseltaan psykoterapeutti) homman tekee, mutta saapi kyllä hetkessä tunteet pintaan.