Hoidot on olleet päiväpolihoitoina, eli päiväseltään olen vain käynyt tiputuksessa ja sitten päässyt kotiin. Sairaalaan tosissaan jouduin ihan vain sen takia, että ei kestänyt olla sivuoireiden kanssa kotona. Seuraavaan hoitosykliin, mikä on nyt ensi viikolla, on alustavasti jo juteltu lääkärien kanssa, että pääsen suoraan jäämään osastolle. Ainakin täälläpäin osastolle kyllä pääsee jos tuntuu, ettei pärjää enää yksin kotona syystä tai toisesta. Sen verran matalaksi vetää mielen ja koko kropan kun koko ajan tuntuu että oksettaa ja ruoka ei mene alas ja sitten rupeaa huolestumaan siitä että nyt jos ei syö, niin paino tippuu… Onneksi hoitohenkilökunta on ymmärtäväistä, eli jos sinustakin tuntuu että kotona on liian hankala olla (fyysisesti tai psyykkisesti), niin soita vaan osastolle ja kysy mitä ne tuumaa. Jos vain osastopaikkoja on vapaana, niin uskoisin että ne siut sinne ottaa kun vain sanot. Itse totesin että kun kerta tauti (tai no, oikeastaan se hoito) on näin kova ja omat voimavarat rajalliset, niin pakko ottaa sitä tukea vastaan vaikka osastohoidon muodossa jos ei muuten jaksa olla.

Ja samaa mieltä olen, että on tämä sairaus ihan syvältä. Suurin ongelma itsellä on tuon yleisen pahoinvoinnin ja oksentelun lisäksi se, että on hirveän vaikea keksiä mitään tekemistä mikä kiinnostaisi. Seinien tuijottelu ja nukkuminen päivästä toiseen on pidemmän päälle aika tylsää :/