Täällä sitä vihdoin motivoiduin jotain kirjoittelemaan. Nealle tsemppiä ja toki muillekin. Tunnen sairaus-kollegialisuutta Neaa kohtaan 🙂

Positiivisia uutisia. Ensinnäkin luulen ratkaisseeni tämän ripuliongelman. Syynä taitaa tosiaan olla dumping-oire, eli se, että mahalaukusta menee tavaraa ohutsuoleen liian nopeasti. Tähän pääsyy on se, että olen syönyt mahdollisimman isoja annoksia.

Mulle on tehty fundoplikaatio 2012, eli refluksin estämiseksi on tehty mahan ”portin” tienoille ikään kuin kiristys. Fundoplikaatio jossain määrin pienentää mahalaukkua ja tietysti haittaa röyhtäilyä yms. Pystyn kyllä nykyään (tai ainakin pystyin) mm oksentamaan ja röyhtäilemällä ”paineitten poisto” onnistuu kohtuullisen helposti. Googlatkaa fundoplikaatiota. Sitten kun tuossa maksan portin tienoilla, samoilla seuduilla on tuo kasvain, se vielä sekä painaa suurentuneen maksan lisäksi mahalaukkua ja etenkin sitä yläosaa, niin hommahan on selvä, ei passaa syödä kerralla isoja annoksia.

Joten aloin syömään pienempiä annoksia, toki useammin, tuossa viime torstain korvilla ja kas.. ripuli on tiessään. Toki uloste on löysähköä, mutta kiinteytynyt ja vessassa käyn kakkosella nyt 1-3 kertaa päivässä ja saan nukuttua.

Torstaina lääkäri määräsi mut perjantaina labraan ja saamaan nesteytystä. Pidin sitä turhana koska oletin ja oletan edelleen ratkaisseeni pääongelman. No, perjantain labrat oli tosi hyvät. Itse asiassa mulla ei ole diagnoosin jälkeen koskaan ollut niin hyvät labrat. Mm bilirubiini oli 6!

No eipä siinä, koska käsky oli käynyt, mulle laitettiin 2 litraa nesteitä sisään. Ja en rampannut ripuloimassa päiväsairaalassa ja hoitajillekin sanoin että ongelma on ratkennut. Perjantaina uhkailtiin kiireisellä kolonoskopialla ja sillä että hoitoa ei jatketa ennen kuin ripuli on parantunut. Maanantaita varten piti kirjoitella yksityiskohtaista kakkapäiväkirjaa, mitä olenkin tehnyt. Maanantaina taas uudet labrat ja keskustelu lääkärin kanssa.

Toivotaan että lääkäri ymmärtää, ainakin lähipiirin lekuri piti selvitystäni ihan oikeanlaisena.

Mutta kieltämättä on vähän vaikeaa keskeyttää syöminen heti kun vähänkin tuntuu kylläiseltä. Mielelläni olen ahtanut itseeni vielä lisää kunnes tuntuu tosi täydeltä. No, syön nyt sitten aina sen verran että tuntuu että on menossa täyteen ja sitten lopetan ja jatkan noin tunnin päästä tai sinne päin. Positiivista että saa syödä usein, rakastan ruokaa ja ruoanlaittoa.

Ja toki olen lisännyt coloresin suositusten mukaisia aineksia ja maha-tuotteita ruokavalioon. Lisänä vielä nuo superkaloriset nutri drinkit..

Ja nyt voin jo sanoa että kilo painoa on tullut takaisin. Ehkäpä tämä tästä..

Nyt kyllä taas on syytä kiittää onneaan, ettei ole sitä pahoinvointia.

Mulla on pääongelma nyt tuo mahan portin seudulla oleva nekroottinen imusolmuke-kasvain/tmv joka oli siis kasvanut edelliseen TT-kuvaukseen verrattuna ja kaikki muut oli pienentyneet. Sädehoitoa ei vielä anneta, se on kuulemma vasta suunniteluasteella ja seurataan vielä. Sädehoito kai vaatii aika monimutkaiset järjestelyt ja sytostaattihoito pitäisi keskeyttää yms.

Mikäs Nealla on nyt tilanne?

Muuten, olen ennenkin törmännyt siihen, että ihmisillä on jotenkin huono omatunto siitä että heidän tapauksensa ei ole yhtä paha kuin mulla. Toki ne tunteet on ihan turhia, mutta ymmärrän. Tässä kun hehkutin näitä kohtuu positiivisia uutisia, niin tulihan se mullekin mieleen Nean tilanne ja niin edelleen.

Ja onnea Erna Kroatian matkalle, olen itse käynyt ja se on mahtava maa!