Hieno kuulla Janne että sait ratkaistua sen ripuliongelman! Toivon, että se todellakin johtui siitä mistä kerroit, niin eipähän sun tarvitse enää kärvistellä sen kanssa, jos vain muistat syödä vähän kerrallaan ja usein. Onhan sekin omalla tavallaan hankalaa, että joudut nyt kontrolloimaan sitä syömistä, mutta kyllä se varmasti sen ripuloinnin voittaa.

Mulla menee… hyvin? Kai. Joko pahoinvointi itsestään loppui suht aikaisin verrattuna toissa kertaisiin hoitoihin, tai sitten tämä uusi lääkitys auttaa pitämään sen loitolla. Ainakin lääkityksen alla on ruokahalu lisääntynyt, ja nyt tekee mieli syödä koko ajan tai ainakin napostella kaikkea. Katsotaas jos saisi pari kiloa ainakin lisättyä mittariin, niin olisi ihan positiivista vain. Muutoin on fyysisesti ihan hyvä olo, ei mitään valittamista. Kunto vain on nollassa, eikä oikein jaksa pitkiä kävelylenkkejäkään kävellä.

Henkisesti on edelleen vähän hankalaa. Oon tottunut elämässä suunnittelemaan hirveästi ja sitten toimimaan suunnitelmien mukaan, ja pyrkinyt aina jollain tavalla eteenpäin elämässä. Nyt tän taudin kanssa ei voi suunnitella enää mitään, koska ei tiedä tulevasta niin hyvin että pystyisi ja lisäksi kun ei edes tiedä elääkö niin pitkään, että voisi pidemmän tähtäimen suunnitelmia edes tehdä. Jotenkin tuntuu että on ihan tuuliajolla. Psykohoitajan kanssa kävin juttusilla eilen ja hän neuvoi keskittymään vain itseen ja tähän potilaana olemiseen. Että nyt pitää vain opetella, että tärkeintä on vain _olla_. Jotenkin koko ajatus tuntuu ihan kamalan vieraalta ja vaikealta toteuttaa. Samalla tuntuu koko ajan, että en hallitse omaa elämää ja että en osaa enää tehdä edes niitä asioita mitä ennen sairastumista osasin ja kykenin. Omalta osaltaan tähän vaikuttaa myös se, että ei jaksa oikein panostaa edes siihen arjen pyörittämiseen kun väsyttää vain kaikki. Ei ole helppoa olla potilas. Jotenkin olisi ehkä helpompi olla, jos tietäisi että tämän kaiken pyörityksen jälkeen tulisi terveeksi ja voisi palata siihen ns. normaaliin elämään, mutta se kai ei taida nyt olla oikein vaihtoehtona. Tiedä häntä mihin suuntaan tämä tauti nyt sitten vie.

Huomenna on taas hoidot. Tällä hetkellä fiilikset niitä suhteen on aika neutraalit, mutta vähäsen se ahdistaa tietää, että kohta on taas fyysisestikin huono olo, joka vetää mielen entistä matalammaksi. Ei auta kun vain tsempata seuraavan viikonlopun ylitse.