Hei kaikille pitkästä aikaa. Mulla ei ole ollut motivaatiota kirjoitella tänne. Jotenkin Nean viimeisin kirjoitus laittoi mut vähän lukkoon, kun en oikein tiennyt mitä sanoa ja sitten vaan jäi kirjoittelematta mitään.

Nyt on mielessä tämä: Syöpä on paskaa, verta, oksennusta, kipuja, ahdistusta ja muutenkin yhtä helvettiä.

No, olen edelleen enempi positiivinen, enkä ole vajoamassa ahdistusmasennukseen tms. Mutta ajatus siitä että tämä varmaan vielä vaan pahenee, toki väliaikaisesti varmaan ”paranee”, kunnes tulee relapsi ja lopulta hoidot ei toimi, on välillä aika murskaava. Ja kun ei näitä oikein voi muille selittää, eikä kukaan muu ymmärrä.

Mulla on mennyt ihan hyvin, selkä on kipeänä jo toista tai kolmatta viikkoa. Kai siihen ihan kunnon lepo auttaisi, mutta kun ei vaan voi olla tekemättä mitään.

Vectibix teki epämukavan paljon nyt ihottumaa polviin ja kyynärpäihin ja Tetralysal-annos tuplattiin. No, olen taas ripulilla, alkoi tuossa eilen. Mutta voi tässä nyt olla ehkä omaa vikaa, pitää katsoa nyt vähän taas tuota syömistä. Eilen tuli vedettyä mäkkärin pirtelö, triplajuusto, pullaa, karkkia ja kahvia sen verran ja nopsaan että voi se olla siitäkin johtuvaa. Mutta syytän enempi tuota tetralysalia. Huoh.

Paino on kyllä pysynyt, mutta ei vaan tule lisää. Toivottavasti tää ripuli ei jatku, ei tosin ole juoksuttanut vessassa kuin muutaman kerran vasta.

Onko sulla Nea myös tetralysal kuuri koko ajan päällä? Entä muut?

Ärsyttää tetralysalin varoajat ruoan suhteen, 2 tuntia ruokailun jälkeen voi ottaa pillerin ja sitten täytyy pitää 1 tunti taukoa ennen kuin voi syödä. Siksi olen herännyt aikaisin aamulla nappaamaan tetralysalin. Ja kun pitäisi syödä usein, niin ainakin päivällä joutuu ihan keskittymään että voi sen toisen pillerin ottaa. Ja tetralysalin ottamisen jälkeen ei saa mennä makuulle puoleen tuntiin, joten kun aamulla herään (ei herätystä vaan herään itse 5-7 välillä, ehkä 4 tunnin yöunien jälkeen) otan tetralysalin ja sitten tietysti siinä puolessa tunnissa ehtii heräämään ja taas vietetään päivää vähillä unilla. Huoh.

Tuumin tässä että ei ekana tullut mieleen syövästä ja sen hoidosta, että unettomuus/unen puute olisivat isoimpia ongelmia.

Mutta minusta tuntuu siltä, että tuo maksan portin kasvain, se nekroottinen imusolmuke, on vaan kasvanut 🙁 Seuraava kuvaus on 24.10 vasta. Voi itku.

Tänään tapaan toisen kerran tämän uuden psykohoitajan. Onhan tuota käsiteltävää paljon kun taas pukkaa muualtakin perheeseen liittyviä ongelmia jotka stressaa ja huolestuttaa.

En taida jaksaa enempää tilitellä tällä kertaa. Olihan tässä jo tarpeeksi.