”Hei kaikki! Poissa minusta, poissa mielestä…kuinka olenkaan ollut naiivi? Luin keskustelujanne monien viikkojen jälkeen. Hyviä ja huonoja ja kaikkea siltä väliltä. Elämää syövän kanssa ja sen jälkeen…ennen sitä…siitä vain haaveilu.”
Juuri noin olisin itsekin voinut sanoa ja sanonkin, vaikka tuo olikin suora lainaus Kanaemo-80:n herättävästä kirjeen alusta. Nyt, nyt, nyt on taas vuorostaan Emolle ihan liikaa pakkautunut terveyden lisäksi rasittavia harmeja. Onneksi tilavahko sylkykuppi on näinkin lähellä ja syljettävähän se on, ja paljolti, kun paskan maku on koko vuoden suussa.
Tähän kohtaan liian helpohko sanonta, mutta toivon silti, ja syvältä sittenkin, Emon harmien helpottavan. Ennen kaikkea tassut pystyssä ajatellen pikkuisen leikkausta!

Kaikille toisillekin tärkeiksi ystäviksi tulleille vointeja parhaitten mahdollisuuksien mukaan ja tuossa edellä… Janne, Janne, hiljaiseksi välillä vetää sinunkin monet hankaluudet. Onneksi olet tarpeen mukaan varsinainen sisujäpikkä! -Miska