Jannelle; Mulla kanssa Vectibix tekee ihon ihan näppyläiseksi, sitä on koko naama ja rinta ja selkä täynnä. Tetralysalia menee aamuin illoin 300mg, eikä siltikään se pidä kuin ihon jollain tavalla kurissa edes vähän. En ole kuitenkaan kuullut noista varoajoista sen suhteen, että ihan sutjakkaasti syön ruuan kanssa tuon Tetralysalin. Ainoa mitä pitää varoa on että ei voi maitotuotteita ottaa samaan aikaan. En ole tuosta makuulle menostakaan kuullut, että pitäisi pillerin jälkeen jaksaa vielä pystyssä olla.

Aika jännältä kuulostaa Hanna sinun tilanteesi. Miten voikaan olla noin iso ero lääkärien mielipiteellä. Kummalta kuulostaa että pelkällä leikkauksella olisivat tyytyväisiä hoitoon, kun minun mielestä normaalitapauksessa leikkauksen jälkeenkin pitäisi olla sytostaatteja että siellä ei vaan lähde mitään muuta kasvamaan. Olen samaa mieltä muiden kanssa, että ehkä olisi parempi ottaa sytostaatit eikä vain jättää pelkän leikkauksen varaan että kaikki syöpäsolut on poissa.

Kaarinalle, mulla oli ensimmäinen kuukausi pelkkää pahoinvointia sytostaattien takia. Tällä hetkellä siihen lääkityksenä on Aloksi (palonosentron, en tiedä tarkasti miten nimi kirjoitetaan), joka on pitkävaikutteinen, 5pv, pahoinvointilääke minkä saan ekana tiputuspäivänä, ja sen lisäksi olantsapiiniä iltaisin, mikä kanssa omalta osaltaan kuulemma pitäisi pahoinvoinnin kurissa sen lisäksi että sen pitäisi pitää mieli kasassa. Ja on toiminut, ei ole tarvinnut enää oksennella. Kannattaa ehdottomasti ottaa esille hoitavien lääkärien kanssa tuo, että saat pahoinvoinnin kuriin. Kesällä musta tuntui, että sille ei voi tehdä mitään ja pakko vain tyytyä osaansa että oksettaa kaikki, mutta kyllä sille pystyi jotain tekemään. Ernan mainitsema primperan on kanssa jees, sitä tulee itekin otettua pari ensimmäistä päivää tiputuksen jälkeen ihan säännöllisesti kolmesti päivässä, ettei vaan pahoinvointi yllätä. Kortisoniakin menee tabletteina, en tiedä niiden tarkoitusta, mutta varmaan nekin liittyy tiputuspäivien mahdolliseen pahoinvointiin.

Mitäs muuta. Mulla menee vähän huonosti tuon pään kanssa. Ei se oikein tunnu, että tästä paranee, että lähin mitä kuvais on että roikkua siinä löyhässä hirressä ja vain odottaa milloin kaikki loppuu. Varsinkin kun tietää, että vaikka hoidot tepsisikin ja vaikka pääkasvainkin leikattaisi, niin se ei tarkoita etteikö se voisi uusia. Vetää vähän mielen maahan, erityisesti kun tuntuu ettei ole energiaa tai fyysistä kuntoa mihinkään enää. Seuraava kuvaus on kolmen viikon päästä, ja siihen saakka pitäisi jotenkin jaksaa olla maltillisesti, että tiedetään taas enemmän.