Hei Myy ja muut foorumilaiset!
Kiitos Myy kahvihetkitoivotuksista. Uskomatonta, miten pienikin asia tuo piristystä – kun voi juoda kupin kahvia – Jee. Muutenkin olo on selvästi parempi kuin viime viikolla ja kohta alkaa se tabletiton viikko.

Ystävälle. Myy tuossa jo kertoikin kuinka tärkeää, että otetaan yhteyttä ja on joku joka jaksaa kuunnella.

Kyllähän siinä jonkin aikaa menee ennenkuin pystyy asian edes jollain tavoin hyväksymään ja sitten miettii, että kuinkahan mun käy – kuolenko nyt tähän – ei mun vielä pitänyt kuolla. Onkohan ne hoidot niin rankkoja, kun olen kuullut – kestänkö niitä mitenkään. Ja kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta ja väärältä. Aina olen syönyt terveellisesti – en ole ylipainoinen – olen aina liikkunut paljon. (tässä esimerkkiä omista mietteistä, joita en ole kertonut kenellekään).Onkologini muuten totesikin, että syöpä ei ole mitenkään reilu.

Eihän sitä toivoa pidä heittää, kun syöpähoito kehittyy koko ajan ja jokainen meistä on yksilö ja reagoi omalla tavallaan hoitoihin.