Hei!

Minäkään en oikein löydä sanoja saatika neuvoja…en asu Suomessa, joten en osaa auttaa käytännön asioissakaan.
Mutta Myy97:n tavoin, tekisin niin kuin itsestäni tuntuisi parhaalta. Pelkkä läsnäolo ja hellät sanat, vaikka eivät saisi vastakaikua, ovat varmasti hyväksi ja voivat jopa onnistua avaamaan jonkun solmun. Voisitko antaa niitä puhelimitse?
Minusta tuntuu nyt lohduttavalta, että kun apellani olivat viimeiset päivät käsillä -vaikkemme sitä silloin tienneet- ja perhe riiteli hermostuksissaan, minä joka ikinen päivä hyvästellessäni hänet halasin ja kuiskasin korvaan rakastavani hänen poikaansa ja myös häntä.
Olet hyvä ihminen, kun täällä jaat huoltasi ja suruasi vanhempiesi puolesta.Tsemppiä!