Hei Kesanto!

Joo, täähän on tosiaan hyvää vertaistukea, kun täälläkin voi jakaa ajatuksiaan 🙂 Toisaalta hyvä lukea, että en siis ole yksin synkkien ajatuksieni kanssa ja hyvää on myös se, että sinä kerroit oman kokemuksesi synkistä ajatuksista ja miten niistä pyrit eroon. Kyllä mäkin koen, etä päivä kerrallaan tässä mennään eteenpäin ja toki olen siitä kiitollinen, että olen ainakin nyt toistaiseksi terve. Synkät ajatukseni tulevat osin siitä, että mulla on ollut elämässä muitakin vastoinkäymisiä ja syöpä oli oikeastaan jäävuoren huippu. Tavallaan sellainen totaalipysähdys ja samalla surullinen asia. Toki tää sairaus on tuonut elämääni myös hyviä asioita ja elämäänsä on pakon edessä alkanut pohtia ihan uudesta näkökulmasta. Esimerkiksi mikä on oikeasti tärkeää ja mikä vähemmän merkityksellistä?